Marija
Tämä blogi on omistettu kaikille teille, jotka taistelette itsenne kanssa. Teille, jotka olette pimeässä, jotka etsitte, ettekä löydä. Teille, jotka löysitte etsimänne, sillä tiedätte jo, että tässä on kyse matkasta, eikä määränpäästä.
Teille, jotka rakastatte elämää ja silti kärsitte vaikka kaikki on hyvin ja luulette ehkä, että teissä on joku vika tai jossain on joku vika tai jokin ei nyt ole niin kuin sen pitäisi olla koska tämä ei toimi.
Myös kaikille teille kahdessa kulttuurissa, tai pikemminkin kahden kulttuurin välissä, kasvanneille, kaksikielisille puolikielisille, teille, joilla on kaksi kotia tai ei kotia lainkaan, on juuret kahdessa kulttuurissa, mutta tuntuu ettei juuria ole lainkaan.
Aikoinaaan kuulin sellaisesta käsitteestä kuin psykolongvistiikka ja tajusin, etten olekaan hullu enkä mielipuolinen vaan mieleni ON oikeasti jakautunut koska olen psykolingvistisesti täysin erilainen kuin yhdessä kulttuurissa kasvanut kaltaiseni ja oikeasti identiteettini on, ja tulee aina olemaan, hyvin suuren paineen alla. Se on onni ja kirous mutta se on minua, se on prisma, joka muokkaa todellisuuttani.
Nykyään on trendikästä etsiä itsensä, tarkoituksensa, tehdä mitä rakastat, realisoida potentiaalinsa, poistua mukavuusalueelta, olla rohkea ja haastaa itsensa.
Loistavaa, niin minäkin teen, mutta sitä ennen tähän piti päästä, ymmärtää, löytää, selvitä loppujen lopuksi ihan vaan hengessä tähän pisteeeseen, sillä pimeässä tätä kaikkea ei ole, eikä sinuakaan ole.
Maailmaa ei ole, on vain pimeys ja siinä pimeyden keskellä pitää ensin uskoa, että on valo, uskoa johonkin mitä et näe, et ehkä koskaan nähnytkään. Se on uskoa.
Sitten täytyy toivoa, että näet sen valon, että löydät sinne jotenkin. Se on toivoa.
Ja sitten vielä täytyy rakastaa. Rakastaa pimeyttä, itsensä, maailmaa, sitä pimeyden keskellä olevaa maailmaa, jotta vosii päästää valoon. Se on rakkautta.
En ole psykologi enkä valmentaja, en ainakaan vielä, ja ravinto-opintonikin ovat vasta alussa, mutta olen tehnyt vuosikymmeniä ja tuhat elämää kestäneen matkani ja olen tässä nyt, tänään, vahvana, onnellisena, rohkeana, tasapainossa itseni ja maailman kanssa.
Kirjoitan minun matkastani ja minun tuntemuksistani, sinun tunteesi voivat olla täysin erilaiset, päinvastaiset ja voit jopa suutahtaa sanomisistani. Olkoon näin. Meillä kummallakin on oikeus olla me, sellaisina kuin olemme, kuin haluamme olla, kuin päätämme olla. Ja hyvä niin.
Kerron itsestäni ja matkastani ja jos se saa sinussa ajatuksenalun tai tunteenhivenen, jotka avittavat sinua matkallasi, olen siitä onnellinen.
Olet vilpittömästi tervetullut matkaani mukaan.
Ole yhteydessä!
marija.vickholm@gmail.com